Yhteiskehittäminen, palvelumuotoilu ja osallistuvat suunnittelumenetelmät ovat nousevia suuntauksia tämän vuosituhannen julkisessa toiminnassa. Kuntalaisten osallistumisella voidaan mm. laajentaa kehittämisen ideapohjaa, välttää ajoissa huonoja suunnitteluratkaisuja ja parantaa yhteisöllisyyttä sekä kansalaisaktiivisuutta. Vaikka osallistavalla toiminnalla on monia etuja, ei sen soveltamista julkisella sektorilla voida pitää ongelmattomana historiallisista syistä.

Länsimaisen oikeusvaltion yksi kulmakivi on vahva ja toimiva byrokratia. Julkinen virkakoneisto on aikanaan syntynyt toteuttamaan tehokkaasti hallitsijan tahtoa – sen perusluonteeseen ei siis kuulu alamaisten mukaan ottaminen vaan ylhäällä tehtyjen päätösten saneleminen. Edustuksellisen demokratian aikana byrokratia kanavoi kansalaisten tahtoa kansanedustajien ja valtuutettujen päätösten kautta – julkiset byrokratiat siis perinteisesti yhdistävät päättäjien ja virkamiesten viisautta kansalaisen edun hyväksi.

Klassinen byrokratia ja kuntiemme perusta on syntynyt aikana, kun tiedon välitys ja osallistuminen on ollut varsin työlästä; hevoskärryt ja kirjeposti eivät ymmärrettävästi vastaa autoa ja internetiä. Yleinen ja avoin pääsy tietoon sekä koulutukseen on tehnyt mielekkääksi ottaa kansalaisia mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon ja lisännyt mahdollisuuksia verkostomaiseen toimintaan. Kuntaorganisaatioiden rakennetta tai kulttuuria ei ole kuitenkaan optimoitu toimimaan vertaisverkostoissa, joissa korostuvat vapaaehtoisuus, luottamus ja hierarkiattomuus. Tuotaessa verkostomaisen toiminnan periaatteita kuntaorganisaatioon, syntyy väistämättä jonkin verran konfliktia hierarkkisten käytänteiden kanssa.

Nykyisessä ympäristössä kunnilta vaaditaankin uusia kyvykkyyksiä. Innovaatioalustojen rakentaminen ja johtaminen on tulevaisuuden elinvoimaa vaalivaa toimintaa. Alustamaisen toiminnan ja kumppanuuksien kytkeminen perinteisempään tuotantoketjuajatteluun on kaupungin hallinnan tasolla tärkeää. Kaupungin on kyettävä hahmottamaan, milloin alustojen ja verkostojen hyödyntäminen on tarkoituksenmukaisempaa kuin hierarkkinen tuotanto.

Institutionaalisten rajapintojen avaaminen on keskeistä kumppanuuksien muodostamisessa; tämä tarkoittaa entistä parempaa ja vapaampaa pääsyä kunnan hallinnoimiin tietoihin ja tiloihin. Myös hankinnoissa kumppanuuteen ja yhteistyöhön perustuvat innovatiiviset mallit jakavat riskiä ja kannustavat kaikkia osapuolia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Kunnan on yhä useammin asennoiduttava toimimaan yhtenä toimijana muiden rinnalla.

 

Blogitekstin seuraavassa osassa tarkastellaan yhteiskehittämisen vaatimaa yksilöllistä osaamista.

 

Lue raportti yhteiskehittämisestä AOA-hankkeessa alla olevasta linkistä:
https://prezi.com/view/nafZyyKwSx9doqUOgF8c/

 

Joonas Petäjäniemi
6Aika Avoin osallisuus ja asiakkuus, Tampereen kaupunki